Pieniä ihmeitä

Olipahan vaan rentouttava puolentoista tunnin hihnalenkki koirapoikien kanssa. Molemmilla oli uudet Canny Collar -pannat ja johan loppui vetäminen :) Verdi hoksasi hetimiten, että eipä kannata kiirehtiä ja ehtiihän tässä haistelemaan myös samaa tahtia, kuin minkä emäntä jaloistaan pääsee. Curro puolestaan kauniisti riisui kuonolenkin useaan otteeseen, mutta aina vaan päätyi lenkki takaisin kuonolle, joten oli nuoremmankin herran tyytyminen kohtaloonsa. Välillä tosin tuli sen verran kiinnostavia hajuja, että viis pienestä paineesta kuonolla, niitä on päästävä haistelemaan ja nopeasti :) Verdi herkkiksenä ei vetänyt kertaakaan, mutta aina jäätiin toviksi kiinnostavien hajujen kohdalle haistelemaan, jotta oli edes vähäsen rentouttava lenkki myös Verdille :)

Mikä ihmeellisintä, yksi koiran ohitus kolmesta sujui jopa aivan ilman pienintäkään pihahdusta. Kylläpä muuten saivat kehuja ja herkun jos toisenkin :) Omasta mielestä ainakin pannat aiheuttavat myös vähemmän epämiellyttäviä tuntemuksia koirille kuin tavalliset pannat, jotka meidän vetojuhdilla painavat kurkun kohtaa monta monituista kertaa lyhyenkin hihnalenkin aikana. Kertaakaan ei lenkin aikana tullut koiralle äkkinäistä liikettä tai nykäisyä. Täytyy vaan itse olla tarkkana, ettei vahingossa omalla käytöksellä aiheuta koiralle paineen tunnetta kuonossa ja tule opettaneeksi jotakin aivan yllättävää. Vaatii siis hieman totuttelua myös hihnan toiselta päältä :)