Verdin kanssa suoritettiin meidän historian lyhin kisapäivä, kun en omissa kisoissa ehtinyt tuoda koiraa edes kisapaikalle :D Aamulla olin kisatöissä ja tuomari ilmoitti jo ykkösten rataa rakennettaessa, että iltapäivällä on rimat tapissa. Ykkösilläkin oli rimat 60 cm. Vaan tällä kertaa ei harmittanut läheskään yhtä paljon kuin viimeksi, johtuen varmasti siitä, etten vielä ollut latautunut kisaamaan. Viimeksi olin kuitenkin jo rataantutustumassa ja viittä vaille lähdössä radalle. Muistiin kuitenkin itselle, että keväällä ennen arvokisoja on turha ilmoittautua minnekään. Onneksi sain siirrettyä kisastartit syksyn kisoihin, joissa kylläkin on sama tuomari.
Pitkästä aikaa oltiin Verdin kanssa myös seuran ulkopuolisen kouluttajan opissa ja saatiin oikein hyvää palautetta ja kannustusta ilmoittautua SM-kisoihin, joita tällä hetkellä kotisohvalta seurataan :) Ohjaajan oman pään sisällä on kuulemma tämä rimakauhu, myös Laukan kisojen tuomarin mielestä. Itse en kyllä ole epäröinyt hetkeäkään, että olenko tehnyt oikean päätöksen, kun en Verdiä korkeammalta hyppyytä, joten hyvillä mielin voidaan kannustaa muita koirakoita ja tuumailla, kuinka meiltä olisi mahtanut mikäkin kohta Verdin kanssa sujua :)
Curron kanssa puolestaan on palasteltu meidän kisapäivää ja yritetty miettiä niitä pieniä eroavaisuuksia treenin ja kisan välillä. Olemme saaneet tähän myös tärkeää apua, ja jotakin on ehkä jo hoksattukin. Tärkeitä oivalluksia niin Curron koulutusta kuin ylipäätään toimivan kisakoiran koulutusta ajatellen. Nyt vasta oikeastaan osaan arvostaa joitakin Verdin ominaisuuksia ja huomaan, kuinka paljon olen voinut Verdin koulutuksessa oikaista, kun se luonnostaan kestää hyvin palkkaamattomuutta ja tekeminen itsessään on motivoivaa. Verdi on kyllä ollut aivan lottovoitto ensimmäiseksi agilitykoiraksi, kun aina vaan jaksaa yrittää ja kestää paljon toistoja.
Pian päästäänkin ensimmäistä kertaa jäiden lähdön jälkeen maalle viettämään viikonloppua. Jospa koiratkin pääsisi vihdoin talviturkeistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti