Koko viikonloppu on kulunut agilityn parissa, niin kisakatsomossa jännittäen kuin tositoimissakin. Tänään juoksentelimme mölliratoja Saarijärvellä. Curron kaksi ensimmäistä mölliluokan rataa sujuivat hienosti, hyvässä vireessä. Kerran varasti kontaktilta, korjasin, ja jatkoi hyvällä vireellä radan loppuun. Vaan kahdella viimeisellä kisaavien kadalla vire katosi kuin taikaiskusta lähtöviivalla. Curro tuli ohi esteistä ja jäi Aan harjalle ihmettelemään. Harmittavasti ehdin ilmoittaa Curron jo kisaamaan ensi viikonlopulle. Mietinnässä on vielä, osallistutaanko vaiko ei. Tällä hetkellä tuntuu, että voisimme pitää kisataukoa ja keskittyä harjoitteluun. Jospa ohjaajakin oppisi luottamaan koiran taitoihin, ja koirallekin tulisi lisää itsevarmuutta kiemuraisille radoille.
Jos Curro nyt muuttaisi meille pikkupentuna uudelleen, en lainkaan kiirehtisi kisaamaan, vaan harjoittelisin kaiken paljon valmiimmaksi, kuten Verdin kanssa aikoinaan. Verdin kanssa ei ole tarvinnut kisoissa jännittää juuri muuta, kuin että osaako ohjaaja ohjata :) Sen esteosaaminen on aivan kisauran alusta saakka ollut todella varmaa. Curron kanssa puolestaan jännitystä riitti useammallakin esteellä. Kokonaisia suorituksia keinulla ei tainnut olla takana montaakaan ennen meidän ensimmäistä kisarataa. En juurikaan luottanut Curron osaamiseen, mikä tietenkin näkyi kaikessa meidän tekemisessä. Lisäksi Curron kanssa on muutoinkin ollut suuremmat menestyspaineet. Eihän meillä Verdin kanssa ollut kisaamisen suhteen minkään sortin odotuksia, eikä varmasti kellään muullakaan. Monta asiaa tekisin toisin, jos saisin Curron kanssa kaiken alusta aloittaa. Onneksi Curro on vielä nuori, joten onhan meillä aikaa korjata joitakin virheitä :) Ja tehdä toki uusiakin.
Verdin mölliradat kuluivat lähtöjä ja kontakteja harjoitellen. Tuntuu, että Verdi on saanut kisaradoille ja maksiesteille hiukan lisää vauhtia. Kesän aikana saatetaan jopa uskaltautua uusille kisapaikoille katsomaan, pysyykö vauhti ja vire vieraassakin ympäristössä. Curro pääsee toki mukaan ainakin kisapaikalla rauhoittumista harjoittelemaan. Ja jospa meidät vielä joku päivä nähtäisiin tositoimissakin. Curro on muutoinkin kehittynyt kaikessa melkoisen verkkaista tahtia. Koipeakin taisi nostaa vasta vuoden iässä. Jospa kehitys vielä ehtisi kilpakentillekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti